Tuoliton torstai, penkitön perjantai – Mitä hyötyä tai haittaa on seisomisesta?

By 25/09/2015Uutiset

15026175129_5fb0ebc20f_z

Tällä hetkellä elämme aikaa, jolloin ihminen on passiivisempi kuin koskaan. Osaltaan tähän vaikuttaa niin työpaikalla, koulussa kuin vapaa-ajalla vallitseva ”Istuudu, ole hyvä”-kulttuuri. Kokouksissa hakeudutaan automaattisesti tuoleille istumaan, tuli pyyntöä tai ei. Vika ei sinällään ole sinussa, sillä meidät on pienestä pitäen kasvatettu istumaan tietyissä paikoissa ja näistä normeista on hankalaa poiketa. Olemme myös tottuneet istumaan työpisteillä aina alakoulusta lähtien, joten miksi hyvää tapaa muuttamaan työpaikallakaan.

Nykyisin myös kehittyvä yhteiskunta helpottaa elämäämme. Meidän ei ole enää aikoihin tarvinnut metsästää tai kerätä ravintoamme, vaan olemme jo pitkään pystyneet hakemaan kaiken tarvittavamme kaupasta. Myös työtehtävät ja työpisteet kehittyvät koko ajan passiivisuutta lisääviksi, ja tällä hetkellä suurimpana esteenä täyspassiivisuudelle on enää virtsarakko ja kurniva vatsa. On myös hauska huomata, kuinka huoltoasemat pyytävät kuljettajia pitämään taukoa ajamisesta ja pyytävät heidät istuutumaan kahvikupposen ääreen. Tässä tosin koin positiivisen yllätyksen eräällä aakkosasemalla, jossa puolet kahvipöydistä oli korvattu istuttavan sijaan seisottavilla malleilla. Sain muuten seisoskella rauhassa…

Viime aikoina on paljon puhuttu passiivisuuden vaarallisuudesta ja siitä, mitä se tekee ihmiselle. Passiivisuudeksi muuten luetaan aika, jolloin hereillä oleva ihminen on ollut käyttämättä suurimpia tukilihaksiaan yli puoleen tuntiin. Kehon tila on tällainen juuri istuessa niin työpaikalla kuin siinä ihanalla ja puoleensa vetävällä kotisohvalla. Kuten monet ovat saattaneetkin jo lukea pävilehtien palstoilta, passiivisuus käy niin kunnon, ryhdin, liikkuvuuden, energiankulutuksen kuin aineenvaihdunnankin päälle. Tämän lisäksi sillä voi olla haitallisia vaikutuksia stressin sietoon sekä masennuksen ja ahdistuneisuuden yleistymiseen. Jyväskylässä asiaan on erityisesti vihkiytynyt Liikuntatieteiden maisteri ja tohtorikoulutettava Arto Pesola. Pesola on julkaissut aiheesta muutaman kirjankin, joita voin suositella myös tämän tekstin lukeville.

Aktiivinen seisominen oikein annosteltuna

Entäs sitten seisomisen kanssa? Korjaantuisivatko nämä vaivat, kun kaikkien työpisteet muutettaisiin seisottaviksi ja vältettäisiin istumista viimeiseen asti? Asiaan ei ehkä löydy selvää ja yksiselitteistä vastausta, mutta oikeanlaisella annostuksella saataisiin varmasti hyvää aikaan. Kaikille onkin varmaan selvää jo tässä vaiheessa, että seisominen on aktiivisempaa kuin istuminen. Tämä tarkoittaa käytännössä, että energiaa kuluu enemmän, syke nousee, aineenvaihdunta paranee ja aivot saavat paremmin happea ja ravintoaineita. Tällöin ihmiset kokevat itsensä virkeämmiksi ja heidän työmotivaationsa paranee. Kokeilemisen arvoinen asia olisi myös pitää palaverit seisten automaattisen istumamallin sijaan. Missourin Yliopiston teettämän tutkimuksen mukaan palaverien kesto laski 34%, kun kokouksia alettiin pitää seisten. Johtuuko tämä muutos sitten sulavammasta ajatusten juoksusta, paremmasta vuorovaikutuksesta kun penkki ei ole rajoittamassa liikkeitä vai vain kiireestä päästä takaisin työpisteelle istumaan.

Seisomisesta kannattaa kuitenkin muistaa, että se on yllättävän rankkaa, ja siksi sitä ei kannata aloittaa suurista määristä kerrallaan. Seistessä suuret tukilihakset ovat paljon aktiivisempia kuin istuessa. Tämä tarkoittaa myös, että ne väsyvät näin nopeammin. Väsyneet lihakset eivät enää jaksa tukea seisoma-asentoa, jolloin voidaan lysähtää ”ligamenttien varaan”. Joko tämä siirtyminen ”ligamenttien varaan” tai sitä edeltänyt lihaksien väsyminen alkaa tuottaa kipuaistimusta, jota saattaa tuntua pitkään seisottaessa esimerkiksi alaselässä ja lonkan seudulla. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että puolet koehenkilöistä, joilla ei ollut aikaisemmin ilmennyt selkäkipuja, alkoivat kokea alaselkäkipua seisottuaan yhtäjaksoisesti kaksi tuntia työpisteellä. Seisominen rasittaa myös lonkan, polven ja jalkaterän niveliä, ja sitä rasittavammaksi homma käy mitä enemmän niillä on massaa kannateltavanaan. Täysin paikallaan seistessä alkaa alaraajoihin myös hiljalleen kertyä nestettä heikentyneen imunestekierron vuoksi, ja myös riski saada suonikohjuja kasvaa.

Hyvän, aktiivisuutta tukevan työpisteen ja työtavan tunnistaa näistä merkeistä:

  • Monipuolisuus (Asentoa on helppo ja nopea vaihtaa).
  • Pystyt itse määrittämään seisomis- / istumisjakson keston; mahdollisuus levätä kun siltä tuntuu.
  • Mahdollisuus valita aktiivisuuden tyyppi ja intensiteetti.
  • Rasituksen tunne tulee ensimmäisenä suuriin lihasryhmiin.

Muita huomion arvoisia asioita ennen työskentelyn aloittamista seisaallaan ovat hyvät ja jalkaterää tukevat kengät tai sopivan pehmeä alusta sukkasillaan töitä tehdessä. Lisäksi tarvitaan riittävästi tilaa asennon vaihtamiseen, niin istuessa kuin seistessäkin. Pöydän korkeuden tulisi olla portaattomasti säädettävissä, varsinkin kun työpistettä käyttää useampi henkilö. Seistessä työpöydän korkeus on hyvä silloin, kun hartian ovat rentoina alhaalla ja kyynärvarret lepäävät pöydällä.

Tutkimuksissa on pystytty todentamaan, että istumista tulisi tauottaa noin puolen tunnin välein, jotta sen haitallisimmilta vaikutuksilta vältyttäisiin. Jotta aktivoitumisella saavutettaisiin selviä terveyshyötyjä, tulisi päivän aikana pyrkiä seisomaan (olemaan aktiivinen) yhtä pitkän ajan kuin käyttää istumiseen. Tällöin tulee kuitenkin muistaa, että seisominen ei saa kuormittaa elimistöä liikaa tai aiheuttaa kipua tuki- ja liikuntaelimiin. Jos päivän aikana seisomisen ja istumisen suhde on suurempi kuin 3 : 1, emme välttämättä enää saavuta lisää terveyshyötyjä. En siis lähde haastamaan ihmisiä päivän kestäviin seisomismaratoneihin tai edes kertomaan tarkkaa aikaa, minkä verran kunkin tulisi päivän aikana seistä. Työskentelyaikaa seisaallaan voi kuitenkin hiljalleen lähteä kasvattamaan lihasten vahvistuessa, mutta myös tässä, kuten monessa muussakin asiassa kehittymisen suhteen, maltti on valttia!

Yhden ohjeen haluan kuitenkin antaa: muuta työskentelyasentoa ajoissa ja tee se usein. Esimerkkinä voisin käyttää nestevajetta kestävyysurheilun aikana: jos sinulle tulee jano suorituksen aikana, tiedät olevasi jo myöhässä.

Kirjoittaja Antti Härkänen on koulutukseltaan fysioterapeutti ja toimii Mobrassa yritysvalmennuspäällikkönä.

”Paras tapa päästä eteenpäin on lähteä liikkeelle”

info@mobra.fi | +358 40 508 1157