Hanna Markuksela: Tunnista työyhteisön tunnelukot ja toimi

By 08/08/2015Uutiset

Tunnista työyhteisön tunnelukot ja toimi: Uhrautuvuus

Tunnelukkojen avulla on mahdollista hahmottaa todellisia mekanismeja stressin ja työuupumuksen taustalla – sekä päästä näiden kautta korjaamaan vaikeitakin ongelmia työyhteisössä.

Tunnelukkoja purkamalla on mahdollista rentouttaa työotetta ja parantaa samalla tuloksia. Kuulostaako epäuskottavalta yhdistelmältä? Lue lisää, niin selviää miten tämä tapahtuu käytännössä. Käymme läpi erilaisia kuormittumiseen vaikuttavia tunnelukkoja sekä keinoja vaihta nämä parempiin toimintamalleihin. Tällä kertaa käsittelyssä on uhrautuvuuden tunnelukko, joka altistaa tutkimustiedon perusteella merkittävästi ylikuormitukselle, lopulta jopa työuupumiselle.

Mikä on tunnelukko?

Tunnelukko on jo lapsuudessa tai nuoruudessa omaksuttu haitallinen, automatisoitunut sisäinen malli. Tämä malli ohjaa ihmisen ajatuksia ja toimintaa erilaisissa tunteita kuohuttavissa tilanteissa. Tunnelukko kehittyy esimerkiksi lapsena koetun arvostelun, hylkäämisen, ylisuojelun tai vanhempien omalla käyttäytymisellään tarjoaman esimerkin kautta. Omaksumalla tunnelukkoja, lapsi sopeutuu haitalliseen kasvuympäristöönsä. Myöhemmin lapsen kasvaessa ja siirtyessä erilaisiin ympäristöihin, hän jatkaa vanhojen toimintamallien toteuttamista, vaikka ne eivät enää edistä hänen pärjäämistään – päinvastoin heikentävät sitä.

Tunnelukon taustalla on lapsuuden kokemusten ohella perintötekijöitä. Esimerkiksi alkoholistiperheen lapsi tottuu jo lapsena asettamaan muiden tarpeet omiensa edelle selviytyäkseen räjähdysalttiissa arjessa. Hän saattaa luonnostaan empaattisena ja herkkänä ihmisenä huolehtia myös pienemmistä sisaruksistaan ja asioista, joista vanhempien tulisi aikuisina ottaa vastuu. Hän joutuu myös olemaan omassa kodissaan varpaillaan, jotta vanhemmat eivät ärsyyntyisi. Vähitellen tällaiselle lapselle kehittyy voimakas uhrautuvuuden tunnelukko eli taipumus mitätöidä omat tarpeensa ja asettaa muiden tarpeet ja toiveet etusijalle. Samanlainen tunnelukko saattaa kehittyä myös paremmissa olosuhteissa kasvavalle lapselle, joka ihailee muita auttavia vanhempiaan eikä opi näiltä itsestä huolehtimisen merkitystä.

Vähitellen aikuistuessa edellä kuvatun lapsuuden elänyt yksilö saattaa olla työpaikan kynnysmatto ja ajautua kerta toisensa jälkeen ystävyys- ja parisuhteisiin, joissa hänen tarpeitaan ei huomioida. Hän ei uskalla vetää omia rajojaan, vaan hyysää muita ja laiminlyö itseään.

Millainen on uhrautuvuuden tunnelukko?

Pohdi seuraavaa kuvausta omasta ja työkavereidesi näkökulmasta. Onko tässä jotain tuttua?

Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut, jotta et joutuisi kokemaan syyllisyyttä siitä, että et ole huomioinut riittävästi toisia. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi. Saatat olla luonnostasi empaattinen, etkä halua toisten kokevan mielipahaa. Koet itsesi vahvaksi ja kannat vastuuta toisten hyvinvoinnista. Sinun on helppo olla toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelet yleensä toisten ongelmia ja kerrot omistasi vähän.

Lähde: http://www.tunnelukkosi.fi/

Miten tällainen tunnelukko vaikuttaa ajan mittaan työntekijän jaksamiseen ja työyhteisöön?

Tunnelukko ohjaa ajatuksia, tuntemuksia ja käyttäytymistä haasteellisissa tilanteissa. Samanlaiseen tilanteeseen joutuneet yksilöt saattavat kokea ja käyttäytyä aivan eri tavoin riippuen siitä tunnelukot tai paremmat sisäiset mallit ohjaavat heidän toimintaansa. Työpaikalla on esimerkiksi antajia ja ottajia, dominoivia ja alistuvia yksilöitä, joiden erot kärjistyvät haasteellisissa tilanteissa.

Uhrautujan on haasteellista sanoa ei ja vetää selkeästi omat rajansa – sekä itselleen että muille. Uhrautuja voi olla ylikiltti ja alistuva työntekijä tai jokaiseen tärkeäksi kokemaansa asiaan tarttuva vastuunkantaja. Vaikka muut eivät vaatisi uhrautujalta jatkuvaa ylimääräisten tehtävien haalimista, ohjaa hänen kokemansa sisäinen pakko hänet helposti keräämään ympärilleen velvollisuuksien loputtoman savotan.

Uhrautuja alistuu helposti tilanteissa, joissa hänen tarpeensa kohtaavat muiden tarpeet tai voimakastahtoisten työkaverien epäoikeudenmukaisetkin vaatimukset. Uhrautuja haluaa välttää konflikteja sekä pettymyksen tuottamista muille, joten hän hirttäytyy helposti kiltin ja ahkeran ihmisen imagoonsa ja antaa periksi.

Tämä voi näkyä työmäärien epätasaisena kasautumisena tai työvuorojen epäoikeudenmukaisena jakona. Samoin uhrautujan vapaa-aika ei tue työkuormasta palautumista, sillä hän täyttää helposti senkin velvollisuuksilla ja muiden auttamisella.

Yrittäjänä toimiva voi ajatella mahdottomienkin asiakkaidensa olevan aina oikeassa, yrittää liikaa miellyttää aivan kaikkia sekä talloa omat oikeutensa palvelujen suunnittelun ja hinnoittelun osalta.

Miten uhrautuvuutta voi korjata?

Esimiesten ja johdon on hyvä olla tietoinen uhrautuvuuden ilmenemisestä omassa työyhteisössä. Uhrautuvuuteen taipuvaisen työntekijän kanssa voidaan listata kaikki hänen työnkuvaansa kuuluvat tehtävät, asettaa nämä tärkeysjärjestykseen ja miettiä jo ennakkoon keinoja delegoida liiallista työkuormaa eteenpäin.

Uhrautuvaisen kannattaa miettiä jo ennakkoon tilanteita, joissa hän haluaisi sanoa ei. Näiden tilanteiden aiheuttama paine voi saada uhrautujan myöntymään oman terveytensä kustannuksella, joten on hyvä suunnitella automaattisemmiksi erilaisia tapoja vetää rajoja omalle työmäärälle.

On esimerkiksi suositeltavaa pyytää miettimisaikaa ennen suuremman projektin aloittamista, jolloin on mahdollista eritellä kannattaako ottaa lisää velvollisuuksia kantaakseen vai onko nykyisissä jo tarpeeksi. Lisäksi helposti myöntyvä voi rauhassa miettiä vastauksensa valmiiksi. Kaikkea kieltäytymistä ei tosin tarvitse perustella. Usein selittely vain pahentaakin asiaa ja saa vastapuolen yrittämään erilaisia suostuttelutaktiikoita.

Mikäli omien rajojen vetäminen on todella vaikeaa ja aiheuttaa syyllisyydentunteita, kannattaa ottaa tavoitteeksi kieltäytyä jostakin joka viikko. Tällöin ein sanomiseen alkaa vähitellen harjaantua ja valinnanpaikat erottuvat arjessa nopeammin.

Pohdintatehtävä:

Sen sijaan, että pohtisit aina mitä uutta voit aloittaa itseäsi kehittääksesi ja tehdäksesi muille hyviä asioita, pohdi mistä haluat luopua.

  • Onko jotain velvollisuutta, harrastusta, ihmistä, jolle voit sanoa ei ja käyttää vapautuvaa aikaa ja energiaa omaan hyvinvointiisi?
  • Onko epätasapainoinen ihmissuhde tullut tiensä päähän? Kestääkö toinen osapuoli sitä, ettet halua aina vain antaa ja antaa? Vai lähteekö hän, kun alat vetää rajojasi tarkemmin.
  • Onko pakko harrastaa, jos ei ole enää mukavaa?
  • Lukeeko kalenterissasi joka viikon kohdalla jokin sinulle mieluisa tekeminen, joka ei ole velvollisuus? Onko jokaisessa päivässä erikseen merkittynä sinulle omaa aikaa?

 

Kirjoittaja on psykologi, tietokirjailija ja FLT ravintovalmentaja® Hanna Markuksela, joka toimii Mobrassa vierailevana asiantuntijana. Hanna on aktiivinen kirjoittaja ja toimija hyvinvointisektorilla.

”Paras tapa päästä eteenpäin on lähteä liikkeelle”

info@mobra.fi | +358 40 508 1157